Cairnitytöt Alma, Hertta ja Lempi

Paljon oonneeaa vaan.
Paaljon onneeaa vaaan.
Paaljon oooonnneeeaa Almaaaaa.
Paaljon onneeaa vaaaaaan.

Kuva otettu 3.10.2009 / http://www.hk-photography.info

Rakas mummeli on jo 13-vuotias. Hieman on tahti hidastunut, mutta porukan mukana mennään sitkeästi .

Onnea vielä kerran kultsipupeli !

Ältsisti onnea
Lempi
1-vuotta!

Paljon onnea myös Lempin siskoille !

Lempin syntymäpäivän vietto sujui näin railakkaissa merkeissä.
Ensin nukuttiin keskellä pihaa....

Sitten siirryttiin tukkipöydän alle varjoon jatkamaan unia.

Loppuun vielä lähikuva uupuneesta juhlijasta

Blogin päivityksessä on ollut pientä taukoa, kun en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa juttua, vaikka on kaikenlaista tapahtunut. On ollut Lempin ensimmäistä mökkireissua, rally-matka ja -kisa Ruotsissa ja rally-kisaa Suomessa.
 
Edellä mainittujen tapahtumien kirjottamista odotellessa, tässä kuvia Juhannukselta, kun kävimme Reetan, Klaaran, Freijan ja Niken luona heidän mökillään. (Kaikki kuvat  ovat Reetan ottamia.)

Ensin tytöt suihkulähteen äärellä :)

Sitten Alma ja Hertta suihkulähteellä. 

Lempi ja kukat.


Alma grillivahtina :).


Melkein koko joukko....


Freijan mielestä valokuvaus oli epäilyttävää ja päätti jäädä vähän kauemmaksi seuraamaan tilannetta....


Hauskaa oli kaikilla ja tytsät oli ihan rättipoikkiväsyneitä, kun sunnuntai-iltana tultiin takaisin kotiin. Kiitos Reeta & co ihanasta Juhannuksesta :)!

Nenäpunkit ovat iloksemme kaikonneet ja olemme taas päässeet nauttimaan kavereiden seurasta. Kuuden viikon karanteenin jälkeen tytöt olivat onnesta soikeina, kun saivat moikata Klaaraa ja Freijaa pitkästä aikaa.
Herttakin pääsi rally-tokotreeneihin viime tiistaina (24.2) ja oli intoa täynnä. Rataa mentiin todella reippaasti, ehkä vähän liiankin reippaasti. Hieman oli unohtunut viereen ja eteen istumiset, mutta se nyt oli ymmärrettävää pitkän tauon jälkeen, kun ei oltu kotonakaan harjoiteltu ollenkaan . Tänä tiistaina (2.3) Hertalla tökki edelleen eteenistumiset ja tuntui siltä, että ilman namia ei oikein suostuttu tekemään mitään. Liekö treenisalin ilmassa ollut jotain, sillä vaikutti siltä, että kenelläkään ei oikein eteenistumiset menneet niinkuin pitäisi.
Nyt pitää aloittaa kunnon treenaus (enemmän kuin 1 krt vkossa), sillä Hertan kanssa ollaan virallisesti menossa Ruotsiin 18.4 rally-tokokisoihin. Ilmottautumiset on maksettu ja hytti varattu Reetan kanssa. Jännitys alkaa hiljalleen hiipimään....  Onneksi meitä lähtee iso ja tuttu porukka kisoihin, niin ei tarvitse olla siellä ihan yksin .
Ruotsin matkaa varten Hertalta otettiin verinäyte rabieksen vasta-ainetestiä varten ja ilokseni vasta-aineet olivat kunnossa. Hertalla on nyt oma passi ja siinä tarvittavat leimat.

Lempi on itse nyt päättänyt, ettei hän tarvitse enää pisupaikkaa sisällä ja hienovaraisena vihjeenä hän viime viikolla silppusi pissapaperit kahtena päivänä peräkkäin. En kuitenkaan ottanut vihjettä tosissani ja annan papereiden olla vielä kaiken varalta. Toistaiseksi Lempi ei ole vihjannut asiasta uudelleen .
Naksuttimella ollaan Lempin (ja Alman & Hertan) kanssa harjoiteltu mm. istumista, maahan menoa ja luoksetuloa. Viimeisin noista on aika tärkeä, sillä esim. ulos lähdettäessä, kun otan Lempin remmin esiin, Lempi päättää lähteä toiseen suuntaan. Hieman rasittavaa, mutta sitkeällä harjoittelulla tämäkin jää pois (näin on uskottava ).
Alma puolestaan on oma rakas pirttihirmu edelleen. Luita kytätään oikein urakalla ja Hertta, sekä Lempi ovat saaneet oman osansa pirttihirmun hirmuvallasta. Myös meikäläisen oikea jalka sai tälliä viikonloppuna, kun jäin Alman, Lempin ja luun väliin. Oikeassa sääressä on nyt kovin hemaiseva mustelma .  Pitänee yrittää järjestää tytöille vaikka namien etsimistä porukalla, jotta saataisiin tuota kyttäämistä vähemmäksi.

Satu-sisko ja pojat Julius & Eelis kävivät viikonloppuvierailulla mummolassa 20.-22.2.
Juhlittiin sekä mummon että minun syntymäpäiviä. Oli aivan ihana ja tapahtumarikas viikonloppu. Luistelimme kahteen kertaan, kävimme ihmettelemässä dinosaurusten luita ja muita ihmeellisyyksiä luonnontieteen museossa, syötiin synttärikakkua ja laskiaissunnuntaina pojat laskivat vielä mäkeä tädin (siis minun ) yli 20v vanhalla liukurilla, mikä löytyi mummolan kellarin jemmasta.
Lempi osasi olla todella nätisti, eikä kiusannut poikia. Eelis osasi hienosti heittää palloa Lempille ja sai pallon vielä Lempiltä takaisin. En voisi olla yhtään iloisempi siitä, että tytsät ja pojat tulevat niin hyvin toimeen . 

Kuviakin alkaa taas kohtapuoliin tulemaan tänne. Kamera on huollettu ja melkein käyttövalmis - pitää vain ladata patterit .
Vinkkinä kaikille, että kannattaa googlettaa kameran merkki ja malli, sekä mahdolliset oireet. Sillä tavoin sain selville, että Fujifilm S5000 kamerassa on tyyppivika (joku etsinkenno tms hajoaa), minkä takia kameran etsimen kuva muuttui vihreä-lilaksi. Otin yhteyttä kameran merkkihuoltoon ja sieltä sanoivat, että kyseisen vian korjaaminen menee valmistajan takuuseen, vaikka kamerasta olisi varsinainen takuu mennyt umpeen. Minun ei siis tarvinnut maksaa vian korjaamisesta lainkaan ja uusi kamerakin jäi vain haaveeksi.......

Siinäpä tyttöjen uusimmat lempinimet . Oikeastaan noista kahdesta vain kaksi jälkimmäistä on lempinimiä ja ensimmäiset ovat olleet meillä kiusana pari viikkoa.

Su 25.1 Lempi herätti minut klo 5.11 kamalalla "snorrrrrt" äänellä ja ajattelin jo, että se tukehtuu. Reppana säikähti itsekin ääntä niin, että juoksi ruokapöydän alle. Ehdin jo miettiä ja selata netistä kaikki mahdolliset vaivat isoista nielurisoista lähtien, sekä sunnuntaisin avoinna olevia eläinlääkäreitä etsien. Etsin jopa nenäpunkin oireita, mutta Lempin saama "kohtaus" ei osunut niihin oireisiin ("snorrrrt" ei muistuttanut ollenkaan reverse sneezingiä). Pari tuntia meni ihmetellessä ja Lempin kanssa vierekkäin kölliessä. Nukahdimme lopulta sänkyyn ja uni maistui huimat neljä tuntia.
Ennen aamupisulle lähtöä Lempi oli todella vaisu ja hengitys rohisi hieman. Toinen vain istui ulko-oven edessä korvat nuupallaan. Ulos päästessä tuli jälleen "snorrrrrt" ja Lempi kävi hankeen maate. Kannoin sitä vähän matkaa ja sitten loppumatka mentiin suht reippaasti ja jopa Herttaa vähän kiusattiin. Aamupapanat maistuivat ja samoin possutikku ja pientä rohinaa lukuunottamatta Lempi oli taas normaali.
Maanantaina 26.1 huomasin, että Lempillä on ihan "räkänen" kuono ja muutenkin vaikutti nuhaiselta. Jouduin ihan pyyhkimään pahimmat "räät" kuonon reunoilta. Olimme jo sunnuntain ja maanantain erossa kavereista, ettei nuha tartu muihin.
Tiistaina 27.1 Alma ja Hertta alkoivat aivastelemaan, mutta eivät tehneet ollenkaan "reverse sneezingiä". Soitin tiistaina lääkärille ja sain Lempille ajan keskiviikolle 28.1.
Lääkäri tutki Lempin ja diagnosoi kaiken nenäpunkkitartunnaksi ja sen vielä vahvisti se, kun sanoin, että Alma ja Herttakin aivastelevat. Lääkärin mukaan pennuilla nenäpunkki voi aiheuttaa ko. oireet, koska niiden vastustuskyky ei ole vielä aivan parhain.
Sain Stronghold-kuurin (3 krt, 14 vuorokauden välein) kaikille tytöille ja ensimmäinen satsi lääkettä laitettiin niskaan samana iltana.
Lääke tuntui vaikuttavan Almaan ja Herttaan nopeiten ja Lempilläkin loppui nenän vuotaminen viikon jälkeen. Hertta on muutaman kerran viikon sisällä tehnyt "reverse sneezingiä", mutta ne ovat tulleet ulkona ollessa ja vetäessä. Alma on aivastellut, mutta erittäin harvoin - melkein kuin normaali tilanteessa.
Ylihuomenna olisi tarkoitus laittaa toinen satsi Strongholdia ja toivoa, että kaikkien oireet helpottavat pian. On ollut todella masentavaa, kun emme ole voineet tavata kavereita ja käydä kunnon lenkeillä tytöt vapaana. Lempiltäkin jäi ensimmäinen pentunäyttely tämän takia väliin. Täytyy alkaa katsella, milloin olisi mätsäreitä tarjolla ja käydä niissä harjottelemassa ja sitten ilmoittaa Lempi uudelleen johonkin näyttelyyn.

Sitten vähän mukavampiin asioihin :). Olemme nauttineet lumesta täysin siemauksin. Hertta varsinkin on oikein antaumuksella nauttinut tuosta ihanasta viilentävästä aineesta . Hertsu pyörii lumessa melkein jokaisella pysähdyksellä tai missä vain on hänen mielestään hyvä kohta. Alma tykkää aurata lumessa. Jalkakäytävien reunat (ei kadun puolet) ovat suosikkikohtia. Lempi ei ole vielä noista hienouksista perillä vaan tyytyy pomppimaan lumessa kuin citypupu konsanaan .

Lempin kanssa ehdittiin käydä kaksi kertaa naksutin kurssilla ennen nenäpunkkiepisodia ja ilokseni pikkulikka oivalsi nopeasti, mistä naksutuksessa on kyse. Sain opetettua tassun antamista, sekä kohteeseen koskettamisen. Viimeisellä kerralla olisi ollut noudon harjoittelua, mutta sen me missasimme. Täytyy yrittää treenata sitä kotona.
Hertan kanssa meillä on nyt taukoa rally-tokosta, mutta itse ylläpidän tuntumaa vetämällä cairnien rally-kurssia . Ensi sunnuntaina meillä onkin sitten viimeinen kerta. Harmillista, sillä kurssin vetäminen on ollut hauskaa ja on ollut ihana nähdä, miten kurssilaiseni ovat edistyneet huimaa vauhtia . Viime tiistaina olin ilman koiraa meidän rally-tunnillamme ja sain siellä kokeilla Nanaa ja Freijaa, mikä oli hauskaa.

Alma puolestaan on ollut pirttihirmuna sekä kotona että vanhemmillani ollessamme. Tämä tarkoittaa sitä, että Alma istuu keskellä olohuonetta tai olohuoneen ja keittiön ovella ja tuijottaa Lempiä ja Herttaa tiukasti. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun lattialla lojuu luita . Yhtenä iltana Alma oli tuijottanut Lempin ja Hertan eteisen nurkkaan, eikä kumpikaan uskaltanut liikahtaa. Hertta oli vain piipannut hissuksiin.

Mitäs muuta...? Lempi on periaatteessa sisäsiisti. Kakat on tehty jo pitkän aikaa pelkästään ulos. Pisuja tulee sisälle silloin tällöin, yleensä silloin kun tulen töistä kotiin. Lempi kiiruhtaa nopeasti paperille ja tulee sitten vasta moikkaamaan. Vanhemmillani Lempillä oli matolle pissaamisvaihe, mutta se on nyt mennyt ohi, kun olen oppinut kunnolla tulkitsemaan hänen puuhailujaan kuten remmien perään hyppimistä. Aamupisut saattaa tulla paperille, jos edellisenä iltana on syöty luita ja juotu paljon vettä sen päälle.
Ulkona ihmetellään lintuja, pupuja ja iltaisin katsellaan taivaalla lentäviä lentokoneita.

Suomen Rally-Tokoliitto alkaa hiljalleen ottaa tuulta purjeisiin. Suunnitelmissa on vaikka mitä - tai no, ainakin esittely PetExpossa 4-5.4, sekä jopa nuorten kesäleiri. Lisätietoja voi käydä katsomassa http://www.rally-toko.fi sivuilta, sekä foorumista http://p4.foorumi.info/rallytoko/.  Pakko mainostaa joka välissä, niin saadaan lajia koiramaailman tietoon .

Nyt pyykit kuivumaan ja sitten tyttöjen kanssa iltakiekalle...

Paljon Onnea
Hertta
8 vuotta!

Hyvää syntymäpäivää myös muille M-pentueen mössyköille !

Tässä lyhyt katsaus viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun tapahtumiin.

Lempin kanssa käytiin joulukuussa pentukurssi loppuun. Kurssista oli todella paljon hyötyä Lempille, sillä siellä opittiin olemaan muiden koirien ja ihmisten joukossa leikkimättä, sekä keskittymään tehtyihin tehtäviin.
Suurin koitos Lempille oli edustaminen Messarissa rotustandilla su 14.2. Messariin sisälle mennessä Lempi oli hieman ihmeissään, mutta rohkaisin ja kehuin sitä, niin sen jälkeen mentiin taas reippaasti ja häntä pystyssä. Edes ihmis- ja koirapaljous ei saanut Lempiä pelkäämään ja standille käveltiin todella hienosti. Standilla Lempi jaksoi edustaa hienosti reilut pari tuntia ja sitten vedeltiin isoja hirsiä pari tuntia . Lempin hieno ja rauhallinen käytöksen perusteella uskallan lähteä hyvillä mielin kiertämään isompiakin näyttelyitä (kunhan tuo neiti tuosta kasvaa ).

Hertan osalta rally-toko jäi tauolle joulukuussa jatkuakseen taas tammikuussa. On aivan ihanaa huomata, miten paljon Hertta nauttii rally-salille pääsystä ja treenikaverien tapaamisesta. Tarkoitus on lähteä kisaamaan ainakin Ruotsiin ja toivottavasti tulevaisuudessa saadaan myös järjestettyä virallisia kisoja Suomessakin.
(Joulukuun lopulla päätettiin Rally-seuran perustamisesta ja nyt tammikuussa ollaan se jo perustettu -> Suomen Rally-Tokoliitto.)

Jouluksi suuntasin siskoni perheen luokse Savonlinnaan Hertan kanssa. Alma ja Lempi jäivät vanhemmilleni. Joulupukki oli tuonut tytöille lahjat jo ma 22.12. Alma ja Hertta saivat purutikkuja ja Lempi niiden lisäksi vielä oranssin vinkuvan pehmovirtahevon. Lähdimme Hertan kanssa Savonlinnaan aatonaattona ja oli ihanaa katsoa matkalla, miten lumipeite vain lisääntyi. Savonlinnassa oli lunta todella paljon, joten saimme Hertan kanssa nauttia valkeasta joulusta. I-ha-naa! Kiitos vielä Satu-siskolle ihanista jouluherkuista ja mukavasta seurasta, sekä pojille mukavista pelihetkistä (Kanin loikka, Röllin nurinkurinen noppapeli ja Funny Farm olivat erittäin hauskoja .)

Tapaninpäivänä ajeltiin Hertan kanssa vanhemmilleni hakemaan Almaa ja Lempiä, mutta harmikseni jouduin jättämän tytöt vielä hoitoon, sillä minulle nousi kova kuume. Kuume nousi tuona iltana 39 asteeseen ja se pysyi korkeana kolme päivää ja nokka oli aivan tukossa. Kolmantena päivänä otin kuitenkin tytöt kotiin, kun en jaksanu enää sairastaa yksin. Maanantaina minulla oli vielä hieman kuumetta ja sainkin sitten vielä kolme päivää sairaslomaa.

Samana maanantaina sain Pialta viestin, että Milla-cavalieri (10.12 kirjoituksessa mainittu) oli nukkunut ikiuneen Tapaninpäivänä. 
**Kiitos Milla ystävyydestäsi ja ylenpalttisista suukotteluhetkistä.** 

Uuden vuoden aaton vastaisena yönä Alma oli todella levoton, eikä oikein tiennyt missä asennossa makaisi. Läähätti vain. Käytös oli outoa, joten soitin eläinlääkäriin heti aamulla ja sain ajan. Lääkäri sitten kokeili Alman selkää ja testasi tassujen "tuntoherkkyyttä" (en muista oikeaa termiä). Takatassujen "tuntoherkkyys" oli selvästi alentunut ja Alma aristi selkäänsä. Diagnoosi oli lievä välilevytyrä. Hoitona oli parin viikon lepo, sekä Rimadyl-särkylääkekuuri.

Uuden vuoden aaton vietimme sitten vanhempieni luona. Olin saanut Hertalle rauhoittavaa lääkettä nyt ensimmäistä kertaa, minkä ansiosta Hertta säästyi suurimmilta paniikkiläähätyksiltä. Yöllä kotiin mennessämme vielä tietysti paukkui, mikä aiheutti Hertalle läähätykset, mutta sisälle päästyä Hertta rauhottui erittäin nopeasti.
Lempi osoitti hyviä hermoja, vaikka pauke oli kovaa. Onneksi! Kolmas paukkuarka koira ei olisi kiva juttu... Lempin kanssa tein tosin sen virheen, että vähän ennen kahtatoista pyysin isääni pissittämään Lempin pihalla nopeasti, kun hän oli lähdössä raketteja katsomaan. Juuri samalla hetkellä, kun Lempi meni ulos, viereistä tietä käveli nuorisoporukka, joista yhdellä pojalla oli roomalainen kynttilä tms kädessään, joka sitten paukkui ja välkkyi kovaan ääneen. Sitä Lempi säikähti ja siinä yhteydessä tuli pienehkö paniikki. Lempi kuitenkin tokeni siinä melko nopeasti.
Alman osalta uusi vuosi meni erittäin leppoisasti, vaikka rakettaja piti välillä vähän ihmetellä. Liekö ollut sitten kipulääkepistoksesta niin autuaana, ettei tajunnut pelätä sen enempää

Tämä vuosi on alkanut aktiivisissa merkeissä rally-tokon parissa. Vedän sunnuntaisin cairneille rally-tokoa (6 krt) ja tiistaisin sitten on oma rally-toko (19 krt). Sen lisäksi Tiina-ope pitää 3 kerran naksutinkoulutuksen minulle, Reetalle, Saijalle (rally-kaveri) ja beagle-omistajalle. Lisäksi omaa kuntoa on tarkoitus kohottaa RytmoLatinon parissa torstaisin tässä kevään aikana .

Naksutinkoulutuksessa käyn Lempin kanssa ja ensimmäisellä kerralla pirpana osoitti suurta älykkyyttä, kun oppi antamaan tassua ja läpsäyttämään tassulla läpyskän päälle. Saa nähdä, mitä muuta suurta tässä vielä opitaan .

Taas on viikko kulunut hirveää vauhtia ja paljon on tapahtunut.

Viime tiistain 2.12 rally-tunnilla keskityin Hertan saamiseen mahdollisimman lähelle ja onnistuin siinä melko hyvin. Tiina oli taas tehnyt mielenkiintoisen radan ja muutteli sitä muutamaan otteeseen vaihtamalla paria kylttiä.

Ensimmäiset lumet nuoltiin pakkasen rapsakoilta lehdiltä. Kunnon lumille päästiin su 23.11, kun lähdettiin Reetan, Klaaran ja Freijan kanssa hakemaan Reetan talvirenkaita heidän mökiltään. Mökillä olikin lunta enemmän kuin Helsingissä ja sekös tyttöjä ilahdutti. Pihalla mentiin peräkanaa ja sinne tänne kovaa vauhtia. Kuvia meiningeistä löytyy Reetan blogista. (Meikäläisen kuvien lisäyksissä kestää nykyään niin kauan, että tyydyn linkitykseen ;)). Mökiltä lähdettiin juuri lumipyryn alkuhetkillä ja vasta Keravan paikkeilla alkoi keli olla sellainen, että teki mieli päästä nopeasti kotiin.
Lunta tuli sitten sen verran, että tytöt olivat aivan onnessaan, kun saivat sukellella ja piehtaroida hangessa :). Minäkin olin onnessani, kun kuratassujen sijaan sai putsata lumisia tassuja ja tyttöjen turkitkin tuntuivat puhtaammilta.

Maanantaina 24.11 aamulla Lempi hyppäsi ensimmäistä kertaa sänkyyni. Olin pesemässä hampaita ja ihmettelin kun yhtäkkiä oli aivan hiljaista. Kun menin katsomaan, oli Lempi Hertan kanssa sängyssä makaamassa ja leikkiä aloittamassa :). Siitä lähtien Lempi on aamuin illoin hypännyt sänkyyn, mutta ei ole jäänyt viereeni nukkumaan. Ihaninta oli lauantai-aamuna, kun Lempi ja Hertta hyppäsivät viereeni ja otettiin pieni painimatsi. Alma tyytyi seuraamaan tilannetta lattialta :).

Tiistaina oli sitten rally-päivä ja intoa puhkuen suuntasimme taas tunnille :). Tiina olikin tehnyt meille kinkkisen radan, joka meni seuraavasti

Pari viimeistä viikkoa on mennyt sairastaessa, eikä ole oikein saanut motivoitua itseään blogin päivitykseen, vaikka aikaa olisi ollut. Flunssa iski viime viikolla ja nyt pamahti päälle keuhkoputkentulehdus, mitä helpotetaan antibioottikuurilla ja yskänlääkkeellä.

Sitten koiriin :). Otsikko voi aiheuttaa ihmetystä, mutta se viittaa siihen, että Lempiltä on lähtenyt hampaita oikein urakalla viime lauantain (15.11) jälkeen. Lauantaina vielä katsoin, että vain alaetuhampaat olivat vähän vinkkelissä ja löysiä. Tiistai-iltana katsoin hampaita uudelleen ja huomasin, että ylhäältä oli juuri lähtenyt yksi hammas (tuore jälki ja sattumalta hammas löytyi lattialta :)) ja sen lisäksi kolme muuta hammasta päivää, paria aikaisemmin. Alhaaltakin oli lähtenyt yksi (löytyi eilen ke:na kotoota). Yläetuhampaat ovat tällä hetkellä ns. jäniksen hampaat, eli edessä on vain kaksi (!!) hammasta. Lempin hammaskalusto on siis aika koominen :)). Onneksi uudet hampaat ovat tuloillaan, niin Lempin ei tarvitse olla kauaa hymyilemättä :). 

Su 9.11 käväistiin Lempin kanssa Sannan luona ensimmäisessä trimmissä. Lempi pääsi eroon pentukarvoistaan ja nyt hän on hieno punapäinen tyttö. Lempi käyttäytyi trimmipöydällä ja yleensäkin trimmissä todella hienosti. Ei pelännyt pöydällä ollenkaan ja antoi Sannan nyppiä kaikessa rauhassa. Etumuksen karvat ja masukarvat aiheuttivat tietysti pientä vastarintaa, mutta Sanna veti pidemmän korren ja sai ne nypittyä :).

Ai niin, ollaan Lempin kanssa käyty pari kertaa pentukurssillakin. Osallistujia on 9 ja ensimmäisellä kerralla (7.11) kävelimme vain ympäri salia, mihin oli sinne tänne laitettu ämpäreitä ja "hillopurkkeja". Palkitsimme koiraa aina, kun otti kävellessä kontaktin omistajaan. Pidimme kävelyn lomassa myös välitunteja, jolloin otimme koiran syliin ja pidimme rauhallisen hetken ja samalla myös katsoimme, että koiralta löytyy korvat, silmät, tassut, kynnet, hampaat ym. Perusharjoittelua arkipäiviin. Kotiläksyksi saimme tassun antamisen.
Toisella kerralla (14.11) tehtiin 30 eri liikettä. Idea oli saada koira tekemään haluttu liike namilla houkuttelemalla. En nyt muista kaikkia liikkeitä, mutta niitä oli mm. istuminen, maahan meno, tassun antaminen, omistajan kiertäminen, pujottelu jalkojen välistä, jalan yli hyppääminen, kierähtäminen. Oli hauska nähdä miten namilla houkuttelemalla (ja tietysti palkitsemalla runsaasti) saa koirasta paljon irti. Lempi selvästi tykkää olla tunnilla ja tunnin jälkeen sai leikkiä 4 kk vanhan Amanda-kääpiövilliksen kanssa. Oli harmi ettemme voineet päästää tyttöjä vapaaksi, sillä meno oli remmissä melko vauhdikasta. Vapaana tytöt olisivat juosseet tuhatta ja sataa :D. Kyselin kurssikavereilta heidän koirien ikiä ja vaikuttaisi siltä, että suurin osa on 4 kk:n ikäisiä, eli heinäkuun lapsia kuten Lempikin. Hauskaa :).

Rally Toko -rintamalle kuuluu sen verran, että harjoittelu jatkuu ja suunnitelmissa on seuran perustaminen. Viikko takaperin Reeta avasi rallyintoilijoille oman keskustelupalstan, mikä löytyy osoitteesta http://p4.foorumi.info/rallytoko/.

Siinä kai ne suurimmat tapahtumat :). Täytyy kohta ladata kuvia tänne näkyville kuten Lempin uusi seisomakuva trimmin jälkeen.

Päivitin vihdoin myös 26.10 kirjoitukseen treenikuvat ja Seinäjoen näyttelykertomuksen.